Nykypäivänä suuri osa dieeteistä mainostaa itseään enemmän kokonaisvaltaisena elämäntapana, kuin lyhyenä ihmedieettinä. Yksi näistä on viime vuosina suosituksi tullut paleoruokavalio. Sen kannattajien mukaan painon hallinnan lisäksi dieetin noudattaja hyötyy lisääntyneestä energiasta, suorituskyvyn paranemisesta ja erilaisten kiputilojen katoamisesta.

Paleon seuraajat noudattavat mahdollisimman vähäisesti prosessoitua ruokavaliota, ja sen pseudo tiedepohja on evoluutiobiologiassa. Ihmisten esi-isät kehittyivät luonnollisia ruokia syöden miljoonien vuosien kuluessa, ja meidän koneistomme on kehittynyt toimimaan ideaalitilassa tällaisen ruokavalion kautta. Ideana on että tämä olisi se ihmiskunnan lajityyppinen ruokavalio.

Paleoruokavalio on kehitetty tuhansia vuosia sitten eläneiden metsästäjä-keräilijä kulttuureiden arvuuteltujen ruokavalioiden ympärille. Vilja ja maitotuotteiden katsotaan olevan ihmislajin ruuansulatukselle haitallisia, ja suurin osa aterioista koostuu eläinproteiinista, rasvasta ja kasviksista. Sallittuja ovat myös hedelmät, marjat, ja pähkinät. Tämän ravintosuunnitelman pohjana ovatkin liha, kala, merenelävät, kananmunat, linnut ja riista. Sokeri ja lisäaineet tulee jättää pois, ja kasviksia voi syödä mielensä mukaan. Vaikka dieetti kuulostaa monen korvaan unelma ruokavaliolta, se on pidemmän päälle suhteellisen kallis noudattaa, ja on saanut kritiikkiä siitä että se nostattaa huomattavasti lihan tuotteiden kulutusta. Vaikka paleoruokavaliota ei mainosteta hiilihydraatittomana, on se luonteeltaan vähähiilihydraattinen.

Tutut ja tunnetut

Vanhemman luokan dieeteistä moni varmasti tunnistaa Atkinsin ruokavalion, joka on maailman tunnetuin vähähiilihydraattinen ravintosuunnitelma. Atkinsin  dieetin kehitti sydänlääkäri Robert Atkins 70-luvn alussa, ja sen sanotaan auttavan nopeassa painonpudotuksessa ilman nälän tunnetta. Keto dieetin juuret ovat syvällä Atkinsin periaatteissa.

Dieetin säännöt ovat alkujaan hieman monimutkaiset, ja usea Atkinsin dieettiä muka seuraava, hyppääkin suoraan nelosvaiheeseen, mikä tarkoittaa että haluttua kilojen karisemista ei välttämättä tapahdu. Atkins dieetti jakautuu neljään vaiheeseen, ja toisin kuin uudemmat dieetit, ei ole tarkoitus että sillä pysytään loputtomasti. Rutiinin ensimmäinen vaihe on kahden viikon aloitus jakso, jossa hiilarit tiputetaan korkeintaan 20g päivässä. Tämän prosessin aikana keho alkaa tuottamaan
 ketoneja, ja käyttämään varastoitua rasvaa energiakseen. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen dieetin seuraajat alkavat hiljalleen nostaa ruuasta saatavien hiilihydraattien määrää, kunnes he päätyvät henkilökohtaiselle ideaali tasolleen. Dieettiä on kritisoitu sen korkeasta rasva ja proteiini pitoisuudesta, mutta sen on todistettu olevan nopea tapa pudottaa painoa.

Myös South Beach dieetti on ollut painonpudottajien tietoisuudessa vuosikaudet, ensimmäinen kirja julkaistiin 90-luvun puolivälissä. Ruokavalion kehitti amerikkalainen sydänlääkäri Arthur Agaston, vastapainona Atkinsin dieetille. Agaston oli huolissaan Atkins dieetin sisältämästä rasvan määrästä, ja sen seurauksista potilaidensa terveydelle. South Beach kulkee kolmen vaiheen kautta, ja se on myös vähä hiilihydraattinen ja korkeaproteiininen, mutta vähärasvainen. Samoin kuin Atkins dieetillä, South Beachin ensimmäinen vaihe on sen seuraajille kovin, heidän sallitaan syödä kolme ateriaa päivässä, mutta ne saavat sisältää käytännössä vain rasvatonta proteiinia, ja tärkkelyksettömiä vihanneksia.

70-luvulla Ranskassa kehitetyn Dukan dieetin alkuvaihe on vielä South Beachin vastaavaa kovempi, proteiini määrä on korkeampi, ja rajoitettujen ruokien määrä laajempi. Tässä vaiheessa lähes kaikki sallittu ruoka on proteiinia, vihannekset ja marjat esitellään takaisin ruokavalioon ensimmäisen kahden viikon jälkeen.

Zone dieetti on hieman anteeksiantavampi, ja se perustuu ravintoaineiden tarkkaan suhteeseen lautasella. Ravinnosta tulevan kalorimäärän tulee ravintosuunnitelman mukaan olla 30% proteiinia, 30% terveellistä rasvaa ja 40% korkeakuituisia hiilihydraatteja. Ravintosuunnitelman kehitti 90-luvun puolessavälissä amerikkalainen biokemisti Barry Sears, joka uskoi että se auttaisi paitsi painon pudotuksessa, myös energiatason ylläpidossa, insuliini ongelmissa, ja kehon sisäisten tulehdusten vähentämisessä.